Näkyväksi tuleminen omana itsenä, juuri sellaisena kuin sinä olet, on tärkeää. Me kaikki tarvitsemme nähdyksi tulemista omana itsenämme. Esimerkiksi työpaikalla tai missä tahansa muualla elämässämme se, että kokee tulleensa nähdyksi ja hyväksytyksi yksilönä luo luottamusta ja psykologista turvallisuutta sekä vapauttaa energiaa. Luottamus, psykologinen turvallisuus ja vapaus luovat ihanteellisen perustan kenen tahansa hyvälle kasvulle.
On puhuttu ja kirjoitettu paljon siitä, että meidän läheistemme olisi hyvä nähdä meidät ja me tarvitsemme läheistemme toimesta nähdyksi tulemista. Tämä on totta. Henkilökohtaisesti minä koen, että meille riittää, että on joku tai joitakin ihmisiä, jotka näkevät meidät. Minun mielestäni meidän ei ole välttämätöntä tulla nähdyksi aivan kaikkien ihmisten toimesta. Oletko koskaan ajatellut sitä, että joskus se, että joku ei näe meitä toimii myös suojauksena? Minä olen kokenut useita kertoja elämässäni sen, että kun joku ei ole nähnyt minua juuri sellaisena kuin minä todella olen, on aina lopulta ollut minun parhaakseni. Se minun näkymättömyyteni on loppupeleissä aina suojannut minua. Joskus on nimittäin niin, että jotkut ihmiset eivät välttämättä kestä sitä mitä he näkevät ja se saattaa usein nostaa tällaisissa ihmisissä vahvoja negatiivisia reaktioita. Miten nämä reaktiot sitten saattavat näyttäytyä? Jos ihminen, joka ei kestä sinun näkemistäsi, yhtäkkiä näkisi sinut juuri sellaisena kuin sinä olet, saattaisi hän esimerkiksi heittää kaiken vihansa, katkeruutensa, kateutensa tai muut negatiiviset tunteensa sinun päällesi. Tällaiset tilanteet voivat olla hurjia. Minä koen, että muille näkyväksi tulemisen lisäksi on tärkeää, että me olemme näkyviä ja tulemme näkyviksi itsellemme. Jos et ole näkyvä itsellesi, miten voit olla täysin näkyvä muille?
Minun omakohtaisen kokemukseni mukaan se on itsestään huolehtimista ja välittämistä, kun on tarkkana siinä kenen toimesta kaipaa ja haluaa tulla nähdyksi. Miksi hakea nähdyksi tulemista sellaisista paikoista, joissa sitä ei ole luonnostaan? Jos huomaat epätoivoisesti ja toistuvasti hakevasi nähdyksi tulemista samasta paikasta tai samantyylisistä paikoista tässä kuitenkaan onnistumatta, kannattaisiko silloin kenties pysähtyä ja kysyä itseltään: miksi minä toistuvasti haen nähdyksi tulemista ihmiseltä tai ihmisiltä, joka / jotka ei siihen pysty, kykene tai halua? Miksi minä en luota siihen, että tässä on jokin tarkoitus, että näin on, että minua ei nähdä tämän ihmisen tai näiden ihmisten toimesta? Mikä minua estää lähtemästä etsimään niitä ihmisiä, jotka näkevät minut juuri tällaisena kuin minä olen? Miksi minä en keskity niihin ihmisiin, jotka näkevät minut luonnostaan? Miksi minä en keskity niihin ihmisiin tai etsi niitä ihmisiä, jotka kunnioittavat sekä rakastavat minua juuri sellaisena kuin minä olen?
Levollista syksyn alkua!
<3 Mari