Etsi
  • Marko

KESÄN KORVALLA

Päivitetty: 14. kesä 2019

Itselläni on viime aikoina herännyt seuraavanlaisia pohdintoja ja ajatuksia liittyen valmentamiseen ja ihmissuhteisiin.



Negatiiviset kierteet


Jos esimerkiksi telot itseäsi usein tai jokin muu negatiivinen asia toistuu useasti, kannattaisiko pysähtyä ja miettiä, että miksi näin tapahtuu? Mistä se johtuu? Ensimmäinen vastaus ei välttämättä ole se ”oikea” vaan sipulia pitää yleensä kuoria hivenen, kunnes pääsee juurisyyn lähteelle. Tätä miettimistä ja analysointia olisi hyvä tehdä ”lapsen uteliaalla mielellä” mieluummin kuin angstia täynnä oleva ”Mr. refereen” eli tuomarin viitta päällä (sisäinen puhe, jolla puhut itsellesi). Sitten vasta kun on päässyt juurisyyn äärelle, voi vaikuttaa asiaan niin, että se muuttuu pysyvästi. Jos tämän miettimisen ja analysoinnin kanssa on haasteita, niin siihen löytyy tänä päivänä apua vaikka kuinka. Nämä yhä uudelleen toistuvat negatiiviset kuviot liittyvät niin urheilu-, työ- kuin ihmissuhdeasioihin.



Tietoisuuden kasvattaminen


Urheiluun liittyvissä asioissa olisi minun mielestäni tärkeää kasvattaa tietoisuutta siitä mistä kaikista osa-alueista kyseinen laji koostuu. Jokaiseen lajiin löytyy tai on tehtävissä tällainen ns. analysointityökalu, josta niin urheilija itse kuin valmentajat hahmottavat sen mitkä asiat ovat hyvällä tasolla ja missä on kehitettävää. Esimerkiksi moottoriurheilulajit koostuvat muustakin kuin vain kovaa ajamisesta. Perusasioiden suhteen ei voi oikaista eli sinä et voi ajaa kovaa (ainakaan turvallisesti) mikäli et ensin osaa ajaa hiljaa ja hallitse teknisesti välinettäsi riittävällä taitotasolla. Mikäli halutaan olla parhaita jossakin lajissa, on urheilijoiden myös kyettävä analysoimaan itseään ja tekemisiään sekä valmentajien on otettava urheilijat kokonaisvaltaisesti huomioon. Tämä kokonaisvaltainen huomiointi tarkoittaa minun mielestäni lyhyesti sanottuna seuraavia asioita:


-kasvua ja kehittymistä kehon ja mielen tasolla, joka antaa eväitä niin huippu-urheiluun kuin sen jälkeiselle ajalle

-itsensä; omien voimavarojensa ja lahjojensa löytämistä

-tunnetaitojen kehittämistä käytännössä.


Minun mielestäni jääkiekon maajoukkueessa on onnistuttu tässä hyvin kuten viimeaikaisista tapahtumista on voinut nähdä. Nämä urheilussa olevat kokonaisvaltaiset toimintamallit ovat yhtä lailla vietävissä myös yrityksiin ja sitä kautta työelämään.



Näkökulmia ja tapoja tehdä asioita


Jos itsellä on mielipide ja näkemys jostakin asiasta, niin miksi tästä täytyy pitää niin äärettömän tiukasti kiinni eikä voida vastaanottaa toisten ideoita ja ajatuksia tai edes kuunnella näitä? Jos näitä toisten ideoita ja ajatuksia edes kuuntelisi ja olisi vastaanottavainen näille, niin olisi mahdollista, että sieltä saattaisi löytyä todella hienoja asioita, jotka hyödyttäisivät ja toisivat hyvää useille ihmisille - myös itselle. Usein tällainen uppiniskaisesti omaa mieltä oleminen näyttää ulkopuolisesta aivan hullulta toiminnalta, kun omaa kapeakatseisuuttaan ja pätemistarvettaan tyydyttääkseen tällaiset ihmiset sahaavat yleensä poikkeuksetta sitä omaa oksaansa, jolla he itse istuvat. Sitten vuosien päästä saatetaan ihmetellä, kun jotkin asiat ovat menneet niin kuin ne ovat menneet, eikä nähdä omaa osuutta asiaan. Tällaisen uppiniskaisesti omaa mieltä olemisen takana sekä haluttomuuden vastaanottaa toisenlaisiakin näkökulmia ja tapoja tehdä asioita, on aina pelko jostakin. Riippuu yksilöstä itsestään kykeneekö hän lähtemään katsomaan ja tutkimaan mistä todellisuudessa on kyse.


Esimerkiksi ihminen saattaa muodostaa järkähtämättömän oman mielipiteen jostakin asiasta tai ihmisestä vain sen perusteella, mitä hän on saanut lyhyesti tietää, kuulla tai lukea asiasta tai ihmisestä. Tämä sama toimintamalli pätee keltaiseen lehdistöön, jotka repivät skandaaliotsikoita ja kun sitten luet asian tai perehdyt asiaan niin, että näet kokonaiskuvan, niin se muuttuukin aivan toiseksi. Vaikka sitten kuinka sanot toiselle, että hän ei näe nyt asiaa kokonaan vaan katsoo sitä omien värittyneiden lasiensa kautta ja ettei kyse ole siitä mitä toinen on omien suodattimiensa kautta halunnut ymmärtää, niin silti jotkut ihmiset eivät vain ole valmiita vastaanottamaan tätä, vaan pysyvät uppiniskaisesti omassa kannassaan. Toisaalta tällainen näyttää totuuden toisesta ihmisestä ja siitä millainen tällainen ihminen sitten todellisuudessa on.



Parisuhde on todellinen ihmisyyden ja oman itsensä löytämisen harjoitus


Olen tehnyt huomioita siitä, että miksi miehet tai naiset monesti lähtevät säännöllisin väliajoin tuulettumaan tai ns. poikien iltaan tai naisten iltaan ja pois omasta arjestaan tai parisuhteestaan. Minun mielestäni tämä johtuu siitä, että jos omassa parisuhteessa ei pysty olemaan oma itsensä tai ei edes tiedosta ja / tai tunnista tätä millainen oma itse on, niin pidemmän päälle se alkaa ahdistamaan ja sitä on aivan pakko päästä tuulettumaan poikien tai tyttöjen iltaan. En tarkoita tällä nyt sitä, että etteikö itse kullakin olisi hyvä olla niitä omia asioita, joita tehdä. Lähtökohtaisesti ihmisillä on nykypäivän maailmassa näitä omia asioita aika tavalla ja niiden parissa vietetään kyllä aikaa. Minun kokemukseni mukaan ihmisillä on enemmän opeteltavaa siinä, miten jakaa yhteisiä asioita kumppaninsa kanssa. Millä tavalla sinä olet läsnä parisuhteessasi? Oletko sinä aito oma itsesi parisuhteessasi? Miten sinä itse huolehdit parisuhteestasi? Teetkö sen sydämestäsi vai siksi kun ”näin pitää tehdä” tai tyyliin ”leikin nyt kunnon puolisoa pari päivää, jotta voin sitten lähteä tuulettumaan ulos poikien tai tyttöjen kanssa”?


Useilla ihmisillä näyttää unohtuneen miten avoin rehellisyys omassa parisuhteessa on hyvin tärkeää. Haasteena on varmasti myös se, että ei välttämättä uskalleta olla rehellisiä toiselle, koska itsellä on vain negatiivisia kokemuksia siitä mitä rehellisyys saa aikaan: esimerkiksi toinen alkaa huutamaan ja loukkaa sinua välittömästi takaisin jne. Jos on vain tällaisia negatiivisia kokemuksia, niin on ihan ymmärrettävää, että se ei suunnattomasti kannusta toisenlaiseen toimintatapaan. Mutta mitä jos ottaisi sen riskin, että on rehellinen ja mitä jos toinen suhtautuukin siihen rehelliseen toimintatapaan rakentavan rauhallisesti? Tai jos toinen osapuoli ei suhtaudu tähän rehellisyyteen positiivisesti, niin eikös sen voi ottaa joko itseään vahvistavana asiana tai sitten miettiä onko kyseinen parisuhde itselle se ”oikea” ja tehdä ratkaisunsa sen pohjalta? Eikös tämä rehellisyys ole kuitenkin lopulta se kaikkein järkevin tie, koska se johtaa siihen luottamuksen kasvuun? Miten sinä pystyt rakentamaan mitään vankalle luottamukselle, jos sinä et pysty olemaan täysin rehellinen parisuhteessasi - myös ikävissä asioissa? Näitä asioita on tullut myös itse pohdittua melko paljon lähiaikoina.


Jos sinä pidät yllä tietynlaista maskia parisuhteessa, tietynlaista maskia töissä ja tietynlaista maskia kavereitten kanssa, niin ei ole ihme, että se alkaa tuntumaan raskaalta. Onko tämä sinun mielestäsi ”oikea” tapa toimia? Onko tämä sinun mielestäsi todellista itseäsi?


Marko

353 katselukertaa

mari(at)marihakkarainen.fi , marko.tarkkala(at)gmail.com

Mari 0400 580 157, Marko 040 706 0448

©2020 by M&M Kokonaisvaltainen Valmennus Oy